Perhosia valmistuneelle

 

Mun serkku sai paperit ulos ja sitä juhlittiin vähän suvun kesken. Kortin piti valmistua ajan kans ja rauhassa, miten kävi - viimetinkaan kaikki tietenki jäi. Syy oli siinä, ettei päässä ollu yhtään ajatusta kortin suhteen. Jos viimetinkoja ei olis olemassa, mulla jäis monta juttua tekemättä. Pienen puristuksen kans sitä yhtäkkiä saa tehtyä ja jälkiä syntyy. Tämä idea on nähty jo ajat sitte monissa blogeissa, mutta nyt se on tässä ja mun tekemänä.

Perhosiin mulla on vähän ristiriitainen suhde, mää toisaalta pelekään niitä, mutta toisaalta ne on viehättäviä sekä koristeina saati livenä. Pelekään sitä niiden räpistelyä, kun ne lentelee mihin sattuu ja miten sattuu. Kerran on pyydystetty äitin kans perhosta sisältä ja kun se oikiasti Räpistelee miten sattuu niin lopputulos oli, että oltiin vessassa piilossa ja huuvettiin isä avuksi.

Perhosia on kortissa embossattuna, leikkureilla leikattuna, tarrana ja muutama laser leikattu koriste kans.

Koulu alkaa!

Syksy on tullu, ainaki kalenterin mukkaan ja lapset lähtee kouluun. Tänä vuonna ekaluokalle lähti myös siskontyttö, joka täytti 7 vuotta sopivasti koulun alkua seuraavana päivänä. Koulukas tarvii uusia varusteita, joten tein hälle synttärilahjaksi avainkaulanauhan.

Korttiin tuli samoja pyöreitä muotoja, vaikka värisävyt erilaiset.

Turvallista koulutietä kaikille koululaisille!



Tuunattu laatikko

Löysin kesällä Tiimarista tämmösiä pieniä puuvalmiita laatikoita, jotka välittömästi näytti ihan omalta. Maalasin ensin tämän valkoiseksi ja sen jälkeen pääsin valitsemaan sopivia papereita. Tästä näytti tulevan värikäs ja kukkainen. Osassa paperia on myös hieman kimalletta, mutta kuvaan se ei näytä näkyvän.

Laatikon annoin loppujen lopuksi supermukavalle lapsenlikalle, joka viihdytti neitiä niin hyvin, että päästäisiin kuulemma teatteriin uudestaankin millon vain!
Kiitos vielä älyttömästi A & A!!!

Näitä on myös tähti- ja sydänvetimien kanssa. Luulen niiden näyttävän aika kivoilta päällystettyinä, vierekkäin tai päällekkäin. Koko on aika sopiva vaikka pienille askartelujutuille?

Kesäonnet

Kuten ed. postauksessa mainitsin, kesällä juhlapäiviä oli enemmänki. Tälle sankarittarelle tein kortin lisäksi lahjakassin, sopivaa ku ei (muka) kaupoista löytyny. Saaja on taloihiminen, joka näkyy myös kassissa.

Korttiin ei taloja tullu, tuli kesäsiä raitoja ja perhosia.

OnneA!

Kukkuu! Lomat on toistaiseksi lusittu ja nyt ollaan taas huudeilla ;)

Ihan täysin kahta kättä heilutellen ei alkukesä/loma menny, siitä piti kesän synttärit huolen.

Tännään on itse asiassa yksi Syntymäpäivä - paljon onnea A! Koska oon nyt jo täälä kaukana poissa, on kortti lahjuksineen luovutettu sankarittarelle jo aikasemmin.



Paperit: Tilda & Webster's Pages

Muka mitalli?

 Isällä oli synttärit ja päätin tehä kortin, mitallikortin. Ehkä se on mitalli, jos käyttää mielikuvitusta. Tälle oli esikuvakin, mutta ei sitä viiti esitellä - se On mitallin näkönenki;)
Ehkä tässä osoitus siitä, että pysy tyttöjen/naisten/lasten korteissa, ne sujjuu palio paremmin!
 Mikä oli kivvaa oli tagin teko, siis se veivaaminen laitteen läpi. Hankin big shotin jo jouluna itelle lahjaksi, mutta nyt oon päässy vasta sinuiksi sen kans ja omistan jopa muutaman teränki jo! Vieläkö muistais, kaikki ne ohjeet; miten leikataan milläki terällä, mitä levyjä sillon käytetään ja mitä ei...mutta kivvaa se on!!

Helemet on tehty semmosella maalilla, siksi ne on erikokoset ja muotoset, hih ei siis menny ku strömssössä, mutta isä oli otettu ja se on pääasia!!

Kuumailmapallo

                                                                               täältä

Tämä paperiaskartelun ihanuus sattu silmään Basic Greyn blogissa, ompa söpönen!

Musta kuumailmapallot on jotenki ihania? Niissä on ihana lähdön tunnelma ja vapaus? Tosin en ehkä uskaltais kyytiin lähtä, mutta joku niissä vettää? Mun mielestä papereissaki on näkyny jotenki enemmän palloja vai onko se vaan sitä, että siihen ite kiinnittää huomiota niin niitä näkkyy joka puolella? Lontoon keikalta lähti mukkaan ihana kuumailmapallo leima, mutta vieläki se on testaamatta.


               

                  Tämä ihanainen taas oli Echo Parkin omassa blogissa.