It's a boy!

Jouluhulinoiden keskellä postaan vauvakortin, jonka tein viime kuussa. Työkaverin poika päätti syntyä reilun kuukauden etuajassa, joten korttikaan ei toki ollut valmiina.. Idea korttiin oli onneksi muhinut mielessä jo hetken, joten se vaati "vain" toteuttamisen. 

 

 

Nyt takaisin jouluisten asioiden pariin :)
Mukavaa joulunodotusta!

Valokuvaaja Linssi

Sarjamme Pojat ja miehet saa jatkoa uudella osalla Teini-ikäiset pojat. Pikkupojille korttien tekeminen on vielä helppoa (mitä pienempi sen helpompaa) ja toisaalta miehille ääreisvaikeaa, ainakin allekirjoittaneesta. Siskonpoikani on tullut teini-ikään ja siirtynyt "helppojen pikkupoikien" kategoriasta "vaikeisiin miehiin", sekä lahjojen että korttien osalta. Pelastuin vielä tällä kertaa, kun hokasin pojan valokuvausharrastuksen. Huh!

 

Nyt on vuosi aikaa kehitellä Hyvä Idea seuraavaan korttiin. Toiv. hän haluaa (ja saa) mopon..

Lukutoukka

Kun oli puhe niistä viimetingoista.. Liityn kerhoon. Postasin aikaisemmin siskon synttärilahjasormuksen, joka seki tuli tehtyä edellisenä päivänä. Samoin alla oleva kortti. Kortin teksti I cannot live without books kuvaa yhtä hyvin kortin saajaa kuin tekijääkin.

 

Mutta kuten joku viisas on sanonut: Jos viimetinkoja ei olisi, mitään ei tulisi tehtyä :)

Löytö

Kortti elokuulta kun oma neiti täytti neljä. Kortti on nopia, miksihän mun kaikki kortit on viimetingan kortteja? Erityisesti jos ne tulee jolleki lähipiirissä? Tämä ei tarkota sitä, etteikö arvostais kortin saajia vaan ehkä se tarkottaa sitä, ettei suutarin lapsillakaan ole kenkiä? Että kun niitä tekee ja yrittää parhaansa niin sitte äiti tai lapsi saa kortin joka on tehty - no vähä lonkalta? Emmä tajuu. Tässä kuitenki kokeilin yhtä taustaleimaa, mulla niitä ei olekaan montaa. Kohojauhetta ja kuumaa puhallusta sai sen kivasti nousemaan? Lisänä neljä pikkuruista norsua, jotka on aika söpiksiä?

Best. day. ever.

Pakko linkata!

                Joko te näitte meijän sivupalkissa olevasta blogista tämän ihanuuden - mää en taas kestä kun on sulonen!!! Huokaus, kuka haluais tehä mulle tämmösen? Marikki???

täältä                             

Kolmas elämä alkaa

Työkaveri jäi eläkkeelle. Ajattelin, että tärkeintä on kai olla onnellinen? Tekipä sitte mitä tahansa tai olipa sitte missä tahansa. Kai se on pääasia, että on tyytyväinen siihen mitä on? Työssä, eläkkeellä, perheessä - elämässä kai yleensä. No en siis onnitellu vaan toivoin, että työkaveri olis onnellinen kun se kolmas elämä alkaa? Hih, kovasti oli kai onnellinen kortista ja sehän riittää mulle!

Onnea pikana

 

 

Lähestulkoon ovella huomasin, että kortti puuttuu. Samantien tiesin mikä pelastaa, pitsileimat, joita on täällä jo käytetty monta kertaa ennenki. Leimailin ja väritin ne erivärisillä kohojauheilla, tuli aika simppeli ja samalla värikäs. Yks haaraniitti koristeineen ja leikattu tagi ja siinäpä se. 

Ämmä

Innostuimme koko perhe viime jouluna Scrabble-pelistä ja sitä on pelattu pitkin vuotta erinäiset erät. Sisareni on paitsi kova vastus myös suuri sormusten ystävä, joten synttärilahja oli lähes itsestään selvä:

Tällä kertaa nappulan merkitystä jäi arpomaan lankomies ;)

Mojovat joulukortit

Joulukorttitehdas on avattu! Ongelman tuotti vain se, että kortteja tarvitaan aika nopeasti aika monta, joten suunnitteluun tai tekemiseen ei ole aikaa hukattavana. Ratkaisu löytyi Mojon korttihaasteesta, josta saan uuden pohjan joka viikko. Kaks kärpästä kolmella iskulla!

Ensimmäiset haastekortit näyttävät tältä:

Ja se Mojon malli näyttää siis tältä:

Matkalla maailman ääriin

Kortti on tilaustyö, johon jälleen sain vapaat kädet. Koodeja oli; pastellit, kimallus, intohimoinen maailman matkaaja. No maailman ja matkustamisen ympärille koko kortti lähti syntymään ja lopputulos on nähtävissä. Pikkusen jännittää, mutta taas toisaalta - vapaat kädet? 

 Kortin kääntöpuolelle leimasin tekstin

 "Strong and content I travel the open roads."



Viiksi-Vallu vol. 2.0

Siskonpoika on päättänyt kasvattaa viikset, heti kun se on mahdollista. Siihen voi vierähtää vielä tovi, sillä poika täytti juuri 11 vuotta. Viiksivillitys on vallanut hänet kuitenkin siinä määrin, ettei synttärikorttia tehdessä tarvinnut ideaa kaukaa hakea.

 

 

Sama teema jatkui myös lahjakassissa. Tässä kohtaa aihe karkas ehkä lapasesta jo tädilläkin..

Iloista synttäriä, P!

Hämähäkki

Kortti on tehty 5-vuotiaalle pojalle syntymäpäivän johdosta. Idea korttiin tuli halloween kortista, mutta värejä muuttamalla toimii kai hämpit pikkupojilla muullonki? Ja se on siis hämähäkki, sankarin äiti esitteli korttia, että kato ku sievä aurinko...okei, jalat olis voinu olla vielä koukummat, mutta ei aurinko sentään roiku seitistä?

Kesä

Tämä kortti oli tulossa johonkin menneistä Mojoista, mutta sinne meni viikko ja sen jälkeen sitä on ihan turhaa mihinkään enää lähetellä? Niimpä se jäi roikkumaan, kadotti mallinsa ja ootti päivää parempaa. Ja kun se tuli, kortista tuli aika kesäinen? Kai heleät värit sen vielä tekevät. Ne näyttää omaan silmään paljon paremmalta kuin murretut sävyt, vaikka syksyllä vois korteissa nekin näkyä? Jotenki ne on vaan paljon kauniimpia luonnossa kuin paperilla.

Jos mietit harottaako silmät vai onko kuva epätarkka niin mitäpä luulet;) 

Väritki on oikiasti heleät eikä haalian vaaliat..

Mojo

Syy kortille oli lähettää ystävälle vähän postia. Tekasin sinne kortin muiden mukaan. Kyllä siinä joku perä on, että kun nukkuu yön yli jonku kiperän asian takia, niin se seuraavana päivänä ratkiaa ku itestään? Niin kävi tämänki kortin kohalla ja paperit löysi kuosinsa.

Livenä kortin kuosit on kyllä kirkkaammat?

Mojo



Joulukalenteri syyskuussa

 

Joko saa hihkua!! Mää viimein löysin sen, mitä oon hinkunu jo toissa jouluna. Maltan tuskin odottaa, että millon saan alottaa koristelun. Mutta toisaalta rimakauhu on nurkan takana, miten mää alotan ja miten mää ossaan tehä tästä nyt semmosen kun oon fiilistelly jo pari vuotta.

Viime vuotisetki joulukalenterit kummittelee vielä mielessä.

Miten löytää ja osata päättä se mun tyyli ja mun ihana joulukalenteri? Apua mikä mahollisuus sössiä koko systeemi.

Tämä ihanuus löyty muutama viikonloppu sitte A-luokan reissulta naapurimaahan ja sieltä tietenki siinä pakollisesta käyntipaikasta, Pandurosta. Sattu olemaan vielä tarkassaki. Ihan jännitti kauppaan mentäessä, että onko niitä ja saanko omani. No sain ja uskolla kannoin sen kotia saakka.

Tarkotus on tehdä siis joulukalenteri meille, no lähinnä kai tätä aukoo neiti, mutta josko vaikka yhet päivät olis edes meille vanhemmille?



Kutsukortit

 

Sain tässä kesällä ihan oikean tilaustyön, joka oli niinkin unelmahomma, että sain vapaat kädet. Toisaalta se tuotti tuskaa enemmän kun uskoinkaan, vapaat kädet tarkottaa tietenki parasta mitä keksin...no kyseessä oli 6-vuotiaan neitin synttärikutsut. Jos mää jonku osaan niin tyttöjen jutut ja niin syntyi mekkoja kimalteilla ja timanteilla ja rimpsuhelmoilla. Mekoissa on väriä jo ihan tarpeeksi niin muuten kutsut on sitte aika simppelit. Eka kerran tein ihan sarjatyönä jotain ja aika kätevästi tein aina yhen vaiheen kerrallaan valmiiksi kaikkiin. Saapa nähä minkä tuomion saan kun vien kutsut näytille - kelepaako?

 

Kuvat on otettu iltasella, pahoittelut laadusta ja värit vähän vääristyy...aika on ollu ns. kortilla:)

Toinen mojo

Saamani plunssa onki sen verta sitkeää laatua, että olen viettänyt jälleen viikon neljän seinän sisällä. Koska en voi virkatakaan 24/7 (oh but why?), tein aikani kuluksi hyvällä hetkellä kortin. Ideoita kortille oli tasan nolla, joten hain siihen vauhtia mojon haasteesta. Aika nopeasti se löysikin muotonsa ja yhtä nopeasti sillen löytyi käyttöä. Kaks kärpästä viijellä iskulla!

 

Valitsin siis neliökortin, jostakin syystä pyöreiden korttien teko tuntuu ylitsepääsemättömän vaikialta? Jälkeenpäin huomasin, että alanurkan "helmet" meni aivan miten sattuu van sen voi varmaan laittaa kuumeen piikkiin :)

Mukavaa viikonloppua!

Ystävyyskorut

Kävin viikonloppuna Ystävien kanssa Tukholmassa. Kyseessä oli juhlaristeily, sillä täytimme kaikki tänä vuonna pyöreitä vuosia. Juhlan kunniaksi tein meille kaikille korut, jokaiselle vähän erilaisen.

 

Kun olemme kaikki paikalla yhtä aikaa, ne muodostavat syntymävuotemme:

Ystävät ovat elämän suola!

Lisää laukkuja!

 

Kuva on yheksän vuotiaan syntymäpäiväkortista. Kuinka nuorelle neitin alulle sitä voikaan jo kertoa, että naisella ei ole koskaan liikaa laukkuja (ja kenkiä)? No saajan huokauksesta päätellen tämä taidetaan jo tietää, on siellä nimittäin sankarin äidilläki niitä muutama ;)

Vähän heikosti näkyy, mutta laitoin laukkujen kukkakoristeisiin kimalleliimaa ja glossyä. Mukavasti ne livenä nousi kortista esiin.



Tyttöjen korupaja

Vielä yksi postaus liittyen siskontytön taannoisiin synttäreihin. (Tämä on viimeinen, lupaan.)

Siskontyttö oli äitinsä kanssa miettinyt ohjelmaa syntympäiväjuhlilleen ja toiveissa oli jonkinlaista askartelua. Tehtiin siskontytön kanssa kesälomalla mummolassa rannekoruja puuhelmistä, ja tyttö päätyi samaan ratkaisuun juhlienkin osalta. Koska sisareni ei ole innokas askartelija ja minulla on jonkin verran kokemusta korujen teosta, otin tämän ohjelmanumeron järjestettäväkseni.

Kutsuilla oli kymmenen 6-8 -vuotiasta tyttöä, joten vauhtia riitti! Ehdin ottaa ensimmäisen kuvankin vasta aivan loppupuolella, sillä kaikki aika meni umpinaisten puuhelmien avaamiseen (joskus maalausvaiheessa maalia menee reikiinkin) sekä solmujen tekemiseen ja liimaamiseen. 

Vielä viimeiset helmet, menossa mukana myös siskoni.

Olin valinnut mahdollisimman värikkäitä helmisekoituksia, jotta kaikki löytäisivät omat värinsä. Tosi kauniita ja värikkäitä koruja tytöt tekivätkin! Harmittaa, etten ehtinyt kuvata saati tutkiskella kaikkia, sillä seuraavassa hetkessä tyttölauma kirmasikin jo pihalla..

Väriloistoa!

 

 

 

Sairausloma + yleisurheilun MM-kisat

Kun käsillä on Molla Millsin ihana kirja Virkkuri, televisiosta tulee tuntitolkulla yleisurheilun MM-kisoja ja on flunssassa sairaana kotona, niin lopputulos voi olla jotakin tämmöistä:

Virkkasin siis modeemin johdon piiloon ja aika hauska tästä tulikin! Jännäsin koko ajan riittääkö lanka, riittääkö lanka (samalla kun jännäsin riittääkö jonkun urheilijan aika jatkoon, hyppääkö joku pidemmälle kuin toinen tai kuinka pitkälle moukari voi lentää) ja se riitti!

Olen virkannut flunssan aikana myös 1,5 tiskirättiä ja yhden pienen korin/rasian. Sekä flunssa että kisat alkavat olla loppusuoralla, lankaa saisi silti olla enemmän..

Pitkästä aikaa Mojo

 

Innostuin pitkästä aikaa ja Mojohan siitä syntyi ja vielä kohtuu kivuttomasti, joten ihan sitä taas oottaa maanantaita ja uutta mallia? Se on vissiin syksy kun taas tuntuu kivalta puuhastella näitäki hommia.

Paperit taitaa kaikki olla My Minds Eyen ja niin on tekstitarrakin.



Ovikyltti vol 2.0

Enhän toki mennyt siskontytön synttärelle pelkän kortin kanssa. Helkyn esimerkin innoittamana uskaltauduin kokeilemaan ovikyltin tekoa minäkin. Löysin yhden mallin, jota vähän muokkaamalla pääsin itseäni tyydyttävään ratkaisuun. Kyltin pohjana on pahvilaatikosta leikattu pala, jonka reunat teippasin washi-teipillä. Lopputulema näyttää tältä:

"Etupuoli" 

"Takapuoli"

 

 

Perhosonnittelut!

Sisarentyttö täytti vuosia, nyt niitä on plakkarissa jo kahdeksan! Kortin kanssa meinasi tulla "vähän" kiire, kun ensimmäinen kortti ei näyttänytkään livenä siltä miltä olin sen ajatellut näyttävän.. Mutta jos viime tinkoja ei olisi, ei mitään tulisi tehtyä?

 

 

Paperit: My Minds Eye/Miss Caroline, American Crafts/Dear Lizzy Neapolitan

Perhonen: My Minds Eye/Miss Caroline

 

 

Teippitalo

Kesälomareissulla satuin törmäämään jo aiemmin Marikin esittelemään kauppaan 

Tigeriin ja sieltä sattu silmään sama mökki, jonka Marikki päällysti jo keväällä. Mukkaanhan se talotyypillä lähti luonnollisesti...tai niitä on kyllä kotona kaks, mutta toinen oottaa päällystään vielä. Yks ilta pyörittelin washiteippejä ja siinä samalla sattu talo tietenki silmään. Eikä muuta ku teippaamaan! Tosin inspistä olin jo aiemmin hommaan saanu kyllä täältä. Erona luonnollisesti jälki, mutta aika hauska tästäki tuli. Ikkunoita eikä ovia tässä mökissä ei ole, ainakaan vielä. Väriä senki edestä. Taas on yks säilytysrasia lisää, vieläkö niille kaikille ihanille keksis hyvän käytön;)



Talo-ihanuus (taas)

Jos ei tästä ihanasta tyynystä talotyyppi saa inspistä kortin tekoon niin ei sitte mistään!!! Tämmönen kotiutu mulle tässä hetki sitten, kiitos hoksaavan ystävän. Tällä tyynyllä ei sitte nukutakkaan mitään kuolapäikkäreitä. Se on paraatipaikalla sohvan selällä ja siinä saa olla!

Jos mun a-huoneessa olis tilaa sohvalle, pääsis tämä sinne ehdottomasti. Jossain kohtaa syntynee korttikin tämän talorykelmän innoittamana. Niin ihana ja niin mun näkönen!!!! Kiitos vielä aivan älyttömästi A!!

Pyöreä onnittelu

Kesäaikaan sattuu useammatki synttärit ja onnittelut. D-day on tänään, mutta onnittelin päivänsankaria kesälomamatkalla jo aikasemmin.

Malli korttiin löyty lahjaksi saamastani kirjasta:

Kirjasta on ollut hyötyä useammankin kerran, kun jää jumiin eikä kortti meinaa löytää muotoaan tai kun ei meinaa päästä alkuun ensinkään.

Onnea A!

Tuliaisia

Marikki kävi keväällä suorastaan kadehdittavan reissun Japanissa ja mää sain tuliaisia! Joku näyttää tuntevan mut kohtuu hyvin, ei siis yllätysmomenttia teipeissäkään...Nuo muuten pussissa olevat on tuommosia muotoon leikattuja teippejä, että ne on talon mallisiakin. Mahtavaa.  Etualalla olevien teippien alla on ihana pussukka, jossa tuliaiset oli. Kuulemma tuommosia pikku muovipusseja siellä oli ollu vaikka minkälaisia, vähäkö ihania lahjapusseja. Onneksi on Etsy niille, jotka ei pääse niitä paikan päältä valittemaan. 

Ronsu

Sukulaisneiti täytti kolme vuotta. Tämä neiti ei olekaan mikään rinsessa tyyppi, joten kortinki piti olla jotain muuta. Piirsin norsun kaavan ja leikkasin sen taitetusta pahvista irti. Norsu seisoo jaloillaan eli on siis selästä kiinni, mutta kuva siitä seisomassa ei onnistunu tällä kuvaajalla? Synttärinorsu siitäkin huolimatta, hännässäki kiinni ilmapallo ja paperihattu päässä!

Synttärionnea!

Eilen oli Hyvän Ystävän syntymäpäivä enkä tarkoita nyt Jennifer Lopezia vaan toista upeaa naista :) Koska en ollut tuolloin maisemissa, muistin Ystävää jo aikaisemmin kesälomareissulla. Jos jollekin jää vielä kortin jälkeen epäselväksi, on päivänsankari niin sanotusti hurahtanut taloihin. Van kelläpä meistä ei olis jotaki hurahdusta, nimim. teekupit ja pitsit..

Toteutus ei ihan vastaa mielessä siintänyttä kuvaa, sillä kokosin sen lomalla innokkaan siskontytön tarkkaavien silmien (ja silmää nopeampien käsien) alla.. Mutta eikö ajatus ole tärkein?

Onnea vielä H!