Kaks kärpästä

Jo jonkun aikaa askartelublogeissa ja -lehdissä on näkyny virkattuja koristeita, lähinnä kukkia ja sydämiä. Tämähän sopi virkkauksesta innostuneelle askartelijalle ku nenä päähän! Pienen googlauksen ja parin testin jälkeen sydämen virkkaus onnistui myös allekirjoittaneelta! Ja pienet sydämet valmistuu niin joutuin, vois vaikka tehtaan pystyttää..
Tehdasta ei tullu, mutta tuli kortti äitille. Doily-leimasin löyty tämän vinkin kautta, kiitos siitä!

 



 

Suukkoja, hih!

Kortin idea on apinoitu lahjakkaasti tän kevään korttilehdestä, siinä oli jopa mallit linnuille ja pöntölle. Halusin runsautta ja väriä, no sitä tuli, ehkä jo liianki kans. Lopputulos on hieman levoton. Toinen korttiin puolivahingossa päässyt kokeilu oli nuo kuumailmapallot. Käytiin tuossa Marikin kans keskustelua kutistemuovista ja sen käytöstä, ja tässä oli mun testaamisen tulos. Sinne ne nekin meni korttiin ihan täydestä. Pienen söhläyksen ansiosta viime metreillä piti peittää osaa kortista ja sen ansiosta siihen tuli sitte hätäpäissäni suukkoja, XOXO...tästä tulee ehkä omalle äitille kortti äitienpäivänä? Ei niitä suukkojakaan viiti ihan kelle tahansa jaella:)

Joskus jotakin

Olen säilyttänyt tyhjää teepurkkia jo pitkään, ajatuksena tehdä siitä "joskus jotaki". Sama ajatus mielessäni nappasin Lontoon metrosta kiinalaisen sanomalehden. Kun sitten näin miten kauniin lahjapaketin Maikko oli tehnyt.. No, mainoksen sanoin: Siitä se ajatus sitten lähti. Yks plus yks ja sitä rataa. Nämä kaks yhdistämällä sain uudistetun purkin:

 

 

 Nyt ku vaan keksis mitä purkissa säilyttää..

 



Testing...

Mulla on jo useampi pakka Tiimarista ostettuja muotoon leikattuja papereita. Kun ne vaan on olleet väreiltään ja kuoseiltaan niin ihania, vaikka mitään hajua olekaan ollu, että missä niitä käytetään ja miten...no nyt näissä korteissa on se muotopaperi (vai mikä ihme tuo on?) ollu se juttu. Sen ympärille kaikki muu on syntyny. Mää en skräppää, valokuvat ei oo mun juttu niin paljo, että saisin aikaan niiden ympärille yhtään mittään. Voisin silti kuvitella, että nämä muotopaperit olisi käteviä juurikin skräppäämisessä? En kyllä osaa perustella tuota väitettä mitenkään, hih!

Korteissa nämä on mun mielestä vähä haasteellisia vaikkakin silti ihan kivoja  ja nopeita kortteja näistä sitte kuitenki tuli?? Eli ei missään nimessä turhia ostoksia - tietenkään.. kaikki on vaan omasta luovuudesta (ja sen
puutteesta) kiinni!!

Ystäville

Sain viime vuoden puolella tapahtumakutsun. Kutsu oli tosi kaunis, taiteltu neliönmallinen ja vähän origami-henkinen. Tapahtumaan en osallistunut, mutta kutsun otin visusti talteen ja käytin sitä mallina tehdessäni tämänvuotisia ystävänpäiväkortteja. Korttien teemana käytin mun tämän vuoden teemamaata Japania ja kaikki Ystäväni tietävät kyllä miksi ;) 



 

Kortit on siis taiteltu kiinni, laitoin reunoihin washi-teipit vahvisteeksi ja koristeeksi. Varsinainen korttiosio löytyy sitte sisältä tähän tyyliin:

 

 

Hyvää Ystävänpäivää kaikille askartelun ystäville!

 

 

Sydänystäville

Ensimmäisen kerran ihan rehellisesti sarjatuotantona syntyi nämä ystävänpäiväkortit! Idea löyty ja lähti liitoon niin sitä flowta ei voinu pysäyttää yhteen korttiin. Kaikissa sama idea, pienillä höystöillä eroja. Pointtina oli viime vuoden Basic Greyn "ystäväsarjan" sydänpaperi, jonka oon hankkinu jo aikaa ja toivonu pitkään häitä, että pääsis kortin tekoon. No nyt välähti ja totesin, että kyllä sitä voi kerran vuodessa ystävällekin sanoa sydämien kera, että välittää?

Onnea pinkisti!

Ystävä täytti vuosia, en edes tiiä kuinka monta! Mutta tässä iässä niitä ei todella enää lasketa... Hyvä ystävä kuitenki ja sen tiesin, että kaikki pinkki ja kimaltava menee, joten kaivoin lähes tai yhen övereimmistä papereista ja siitä alotin. Paperi ei pääse kuvassa täysin oikeuksiin, sen verran on kimalletta! Hassuinta oli, että ystävän yheksän vuotias neiti oli ihan yhtä innoissaan:) Pitäskö tästä sitte olla huolestunu vai tyytyväinen, että on äitillä ja tyttärellä näinki yhteneväinen maku, ikäerosta ja sukupolven kuilusta huolimatta! Eipä kyllä kortin tekijäkään irvistelly kuosin päälle, päinvastoin...

Matto

Viittasin kerran aikasemmassa postauksessa virkattuun mattoon, joka jäi kesken. Tuolloin ohje tuntui vaikealta ja matontekele hautautui muiden askarrusten alle. Käsitöitä tekevä ystävä oli virkannut oman mattonsa ja lähetti siitä kuvan joulun jälkeen. Se ja alkanut virkkausmania saivat mun tarttumaan koukkuun uudelleen ja aikaisemmin vaikealta tuntunut kohta ohjeessakin avautui. Ja kas, sain maton valmiiksi! Se onnistui sittenkin!