Nyt kun aletaan esittelemään saatuja ihanuuksia niin tässä jatkoa. Toinen hyvä ystävä oli tehnyt mulle korun töihin, eli avain kaulakorun, tässä tapauksessa ei puhuta enää avainnauhasta tai vastaavasta. Kyllä tämä koru on. Siinä on hempeän vaaleanpunaista, harmaata, kirkasta lasia ja kristallia kimaltamassa sopivissa kohdin. Myös ihanainen lahjapussi oli itse tehty!! Ohje kuulemma täälläkin aikaisemmin esitetystä loisto-opuksesta Paperiaskartelun aarteita. Jälleen vakaasti päätin ottaa
tuon(kin) ohjeen haltuun, kunhan kaikille löytyisi se oma aika.
Jotenkin kun tämä tekemisen ihanuus on nyt löytynyt - aikaisemmin pidin lähinnä seonneena, jos joku tunnusti askartelevansa - nyt sitä on niin liekeissä ite ja kaikista ite tehdyistä kans! Se kouluajan askartelu takauma on lähinnä sitä munakennon värittelyä vesiväreillä, mutta niin sekin kuvio on jo kumottu useaan kertaan, tosin vessapaperirullilla, niin kuin Marikki! Pyörrän siis täysin aikaisemmat mielipiteet ja kuulutan mielelläni askartelun/ ite tekemisen ihanuutta!!!
Ihana tuo lahjakassi!!!
VastaaPoistaKyllä musta ainakin tuntuu, että nykyisin sitä arvostaa itse tehtyä kaikkein eniten. Yhtään väheksymättä ostettuja lahjoja, mutta kyllä se lämmittää mieltä, kun ajattelee, että joku omin käsin nyhertänyt juuri minulle jotain kivaa ja ihanaa. Liittyyköhän tämä vanhenemiseen vai itsetekemisestä tykkäämiseen...?
Joku on joskus väittänyt, että se liittyy vanhenemiseen? Omalta osalta luulen niin, nimittäin joskus olen ollut kaikkia muuta kun tämmönen ja onhan se nähty myöhäisen vauvakuumeenki kohdalla, pelkkää biologiaa kaikki?
VastaaPoista