Löytö

Kortti elokuulta kun oma neiti täytti neljä. Kortti on nopia, miksihän mun kaikki kortit on viimetingan kortteja? Erityisesti jos ne tulee jolleki lähipiirissä? Tämä ei tarkota sitä, etteikö arvostais kortin saajia vaan ehkä se tarkottaa sitä, ettei suutarin lapsillakaan ole kenkiä? Että kun niitä tekee ja yrittää parhaansa niin sitte äiti tai lapsi saa kortin joka on tehty - no vähä lonkalta? Emmä tajuu. Tässä kuitenki kokeilin yhtä taustaleimaa, mulla niitä ei olekaan montaa. Kohojauhetta ja kuumaa puhallusta sai sen kivasti nousemaan? Lisänä neljä pikkuruista norsua, jotka on aika söpiksiä?

Best. day. ever.

Pakko linkata!

                Joko te näitte meijän sivupalkissa olevasta blogista tämän ihanuuden - mää en taas kestä kun on sulonen!!! Huokaus, kuka haluais tehä mulle tämmösen? Marikki???

täältä                             

Kolmas elämä alkaa

Työkaveri jäi eläkkeelle. Ajattelin, että tärkeintä on kai olla onnellinen? Tekipä sitte mitä tahansa tai olipa sitte missä tahansa. Kai se on pääasia, että on tyytyväinen siihen mitä on? Työssä, eläkkeellä, perheessä - elämässä kai yleensä. No en siis onnitellu vaan toivoin, että työkaveri olis onnellinen kun se kolmas elämä alkaa? Hih, kovasti oli kai onnellinen kortista ja sehän riittää mulle!

Onnea pikana

 

 

Lähestulkoon ovella huomasin, että kortti puuttuu. Samantien tiesin mikä pelastaa, pitsileimat, joita on täällä jo käytetty monta kertaa ennenki. Leimailin ja väritin ne erivärisillä kohojauheilla, tuli aika simppeli ja samalla värikäs. Yks haaraniitti koristeineen ja leikattu tagi ja siinäpä se. 

Ämmä

Innostuimme koko perhe viime jouluna Scrabble-pelistä ja sitä on pelattu pitkin vuotta erinäiset erät. Sisareni on paitsi kova vastus myös suuri sormusten ystävä, joten synttärilahja oli lähes itsestään selvä:

Tällä kertaa nappulan merkitystä jäi arpomaan lankomies ;)